Kehräähän se!

Siinä se nyt on, eka itsekehrätty lankani! Mummo varmaan kysyisi, että voi tyttörukka, eikö sulla ole varaa ostaa lankaa kaupasta :D Matsku on Schoppelwollen merinovillaa, sävy 1536 Fuchsienbeet. Ensimmäiset kokeiluthan tunnetusti kannattaa tehdä mahdollisimman arvokkaasta materiaalista (not), mutta minä tykkääkin elää vaarallisesti. Ihan kummaa möykkyähän tuo on, mutta sopii jotenkin kreisiin violetti-oranssi-keltaiseen lankaan. Monen taitavan kehrääjän blogissa eka kerä on aika nukkavieru, joten en ole vielä heittänyt kirvestä kaivoon. Kehrääminen on kyllä todella rentouttavaa, suosittelen lämpimästi kaikille jotka kaipaavat "nollausta".

Schoppelwolle merinovilla

Pienten virittelyjen jälkeen sain rukin kehräämään. Rukki tarvitsi vain vähän rasvaa liikkuviin osiin ja uuden lyhdynpidikkeen. Nyöri on toistaiseksi Molla kalalankaa, mutta se saisi olla jotain reilusti paksumpaa. Oikeasti rukissa kuuluisi käyttää haukisiimaa eli n. 1mm vahvuista pellavanyöriä (nro 6), mutta sormet syyhysi kehräämään niin pahasti että ei tässä kauppaan kerennyt.

Lisää kehruuvilloja ajattelin hankkia Aholan lammastilalta Toivakasta. Olen aiemmin ostanut heidän lankojaan Ween Maan Wiljaa -messuilta (Jyväskylän Paviljongissa alkusyksystä), ja kainuunharmas on kyllä ihan eri tuntuista kuin suomenlammas, suloisen pehmeää. Sen harmaa sävykin on kaunis ja voi sitä tietysti myös värjätä.


Aluksi testasin rukin säätöjä suomenlampaan huovutusvillalla, ja se oli aika lyhytkuituista ja olisi tarvinnut karstaamista. Melko epätoivoista, mutta tuostakin tulee kenties jotain kivaa huovutettuna.

Suomenlampaan huovutusvillaa

Ja tietysti, siellä missä on villaa, siellä on kissa.

Assistentti meni höperöksi Piikun söpön värisestä huovutusvillasta.