Kissanpennun vuosi - Orvokki 1 v!

Mikä voisi olla parempi syy leipoa kakkua, kuin kissanpennun 1-vuotissyntymäpäivä? No enpäs heti keksi! Tortuista asiaa vähän myöhemmin, nyt asiaa kissanpennuista. Huom: reklamaatioita ei oteta vastaan söpöysyliannostuksesta tai kissavauvakuumeen laukaisemisesta.

Orvokki Haitiikeri 6 vkoa

Kun nappasin Orvokin löytöeläintalosta mukaani 4.11.2014, se oli n. 5-6 viikon ikäinen kämmenelle mahtuva sähisevä rääpäle. "Kähhh!" sanoi hän, jos yritti silittää. Miten voikin jostain niin pienestä lähteä niin paha ääni! Haluan kertoa Orvokin vaiheista ensimmäisenä elinvuotenaan, jotta ihmiset ymmärtäisivät miten tärkeä 12 viikon luovutusikä on.

Löytöeläintalot eivät (ei ainakaan pitäisi) luovuta alle 12 viikkoisia pentuja, mutta kolmen kissan kodissa on paremmat edellytykset yrittää saada pentu kasvamaan normaaliksi kissaksi kuin täydessä löytöeläintalossa. Liian aikainen vieroitus voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Oli silkkaa onnea, että Orvokki oppi käymään hiekkalaatikolla ja pesemään itsensä. Se on edelleen todella tarkka hiekkalaatikostaan ja harhakakoilta ei ole vältytty jos esim. siirtää hiekkalaatikkoa. Juominen on sille edelleen hankalaa tavallisesta kupista, kun se vetää usein vettä henkeen. Alaikäistä (alle 12-viikkoista) pentua ei pidä koskaan ottaa jos mitenkään on mahdollista antaa lisää aikaa emon kanssa, sillä pahimmillaan pentu ei koskaan sopeudu normaaliin kotielämään. Orvokin vaikeuksiin löytyi ratkaisuja, se juo juomalähteestä ja lopulta hiekkalaatikotkin kelpasi, mutta alaikäisen pennun hoitaminen vaatii aika paljon harrastuneisuutta ja onnea, ja tietysti kissaystäviä.

Suosittelisin kissan luovutusiäksi 14 viikkoa, sillä liian nuorena emostaan erotetun kasvaminen normaaliksi kissaksi on epävarmaa. Ollakseen valmis luovutettavaksi ei todellakaan riitä että pentu syö kiinteää ruokaa, vaan sen täytyy saada opetella kissamaista käytöstä emoltaan ja sisaruksiltaan. SEY:n kissainfossa suositellaan 12 viikkoa ja se onkin ehdoton minimi, mutta pennut kehittyvät omaan tahtiinsa ja joillekin 2 viikkoa lisää on hyväksi. 

Orvokki 4.11, ensimmäisenä iltana uudessa kodissa

Alkuun Orvokki asui kissakärryssä, jotta tutustuminen muihin kissoihin olisi kaikille turvallista ja stressitöntä. Kissakärryssä on isohko kevythäkin tapainen koppi.

Kyllä, rattaita tehdään myös kissoille, tai no koirille. Polkupyörän peräkärry Trixie, M - Petenkoiratarvike
(erinomainen vehje ja kauppa, kissan ulkoilutuksesta kirjoitan myöhemmin)

Annoin aluksi penturaksuja ja teollista märkäruokaa, mutta Oskarin lautaselta löytyvät raa'at lihat ja luut alkoivat kiinnostaa enemmän. Orvokki syö raksuja ja tuoretta lihaa n. 50/50-suhteella, joten täydennykseksi annan mm. Multicatia, kalsiumia tai luuta, lohiöljyä, sinkkiä, B-vitamiiniliuosta ja Islamer-levävalmistetta (sis. jodia).

Kun pentu oli totutellut viikon ajan uuteen ympäristöön, niin ruoka alkoi maistua toden teolla ja pentu ottikin melkoisen kasvuspurtin: keskimääräinen painonlisäys oli yli 20g/vrk. Pennun tulisi kasvaa 100g viikossa luovutusikään asti, ja tällä kasvua oli melkein 200g. Painon seuraaminen ainakin aluksi on fiksua, koska painon kuuluu pennulla nousta tasaisesti, ja painon junnaaminen tai lasku voi kertoa esim. loisista, jotka pienelle voi olla kohtalokkaita. Tosin kasvukäyrien piirtely ei ole ihan pakollista ;) Nyt vuoden ikäisenä Orvokki painaa n. 3kg.

Parissa päivässä Orvokki oppi, ettei kädelle tarvitse aina suhista, vaan paijaaminen voi olla kivaakin, ja hurinamoottori käynnistyi. Vieraisiin ihmisiin totutin Orvokkia jo viikon päästä. Annoin pennun määrätä tahdin totuttelussa koskemiseen ja syliin ottamiseen, sillä emosta erottaminen ja kolmeen uuteen kissaan tutustuminen on jo ihan tarpeeksi noin pienelle karvapallolle. Sylikissaa tästä tuskin tulee, eikä tarvitsekaan, sillä molemmat tytöt ovat aikamoisia hellyyspakkauksia. Myös autoon ja hoitopaikkaan totutin Orvokin n. 3kk vanhana.

Oskari kiinnostui uudesta tulokkaasta heti, ja Orvokki selvästi oppi Oskaria matkimalla monia kissamaisia kepposia. Ne syövät, nukkuvat ja leikkivät usein yhdessä. Orvokki ei olisi varmasti pärjännyt niin hyvin, elleivät kaikki kissat olisi hyväksyneet sitä ja Osku kohdellut kuin omanaan. Osku oli aivan innoissaan pienestä leikkikaverista, sillä syksyllä lenkkeilykelien huonotuessa sitä ei kiinnostanut muu kuin löhöäminen ja syöminen, mutta tulokkaan kanssa se riehui kuin olisi pentu itsekin.

En ole koskaan juuri hengaillut kissanpentujen kanssa sillä olin kissoille allerginen ennen kuin siedätyin muutamia vuosia sitten, joten pennun kasvamisen seuraaminen on opettavainen kokemus. Hupsuin asia minkä opin oli se, että hampaat ei aina irtoa kuten pitäisi, joten jossain vaiheessa Orvokilla oli tuplahampaita, siitä lempinimi "Haitiikeri".

Lulu-Irmeli Pumpulitassu ja Riiviö

Orpona ei ole helppoa, mutta hoitotädit ja -setä yrittävät parhaansa pitääkseen pienestä huolta. Riiviö on joskus kuin uitettu koira kun kaikki pesevät sen vuorotellen.

Sluurps!

Luna Silkkisukka on kaikista lempein hoitsu.

Oskari Olematon valvoo Orvokin unta.